...näyttää tulleen ihan oikeasti. Lunta on riittämiin ja pakkasetkin on paukkuneet ihan kunnolla. Viimeisen kirjoittelun jälkeen on ehditty puuhailla monenlaista. Katri ja Lotta kävivät marraskuun lopulla Laukaassa kisaamassa agia kahtena päivänä. Hyisessä maneesissa koitettiin pysytellä lämpiminä, onneksi Lotta ei hirveästi pakkasesta välitä ja villojakin on vielä reilusti jäljellä, joten tarkeni hyvin loimi päällä. Ikävä kyllä kaikilta radoilta tuli hylky, niin helposti Lotta kaartaa vähän esteen ohi että virheitä ropisee. Ja olihan siellä välillä käytävä tiirailemassa ulkona liikuskelevia hevosia... No, taas on tutustuttu uudenlaiseen kisapaikkaan ja saatu lisää kokemusta, välillä keskitytään harjoitteluun ja sitten taas kisaamaan.

Wilma neitikin on ehtinyt täyttää vuoden, joten lähdettiin kuunvaihteessa terveystarkastuksiin Joensuuhun. Porukkaa oli kasattu autollinen ja matka sujui leppoisasti tiiviissä tunnelmassa. Lotta oli myös mukana silmätarkkia varten. Silmät oli molemmilla ok, ainoastaan ylimääräisiä ripsiä löytyi Lotalta yksi ja Wilmalta kaksi. Wilman polvet on myös ok, lonkka- ja kyynärätuloksia odotellaan nyt Kennelliitosta. Mitään huolestuttavaa kuvissa ei näkynyt, vain pientä löysyyttä lonkissa. Siksiköhän neiti onkin sellainen sammakko rötköttäessään lattialla mahallaan jalat levällään.. Pitkä reissu oli aika rankka mutta Lotalle teki oikein hyvää kun piti sietää lähellään vierasta ihmistä ja varsinkin pientä havaneese-poikaa, joka onnellisena nukkui pehmeän ison kaverin villoihin nojaillen. Oli Lotalla mielenkiintoisia katseita sen vilkuillessa minuun apua anovasti...

Vihdoin toteutui Katrin pitkäaikainen haave kunnon järkkäristä, ensimmäisiä otoksia alla. Ehkäpä minäkin ehdin lähiaikoina vähän kuvailemaan, viimeksi pyrytti lunta kun oisi ollut tilaisuus harjoitella.