Pääsiäisen pyhät vietettiin perinteisesti Lappeenrannassa. Perjantaina pakattiin porukka autoon ja ajeltiin mukavassa kelissä kyläilemään. Koirat pääsivät lenkkeilemään tutuissa Mattilan maisemissa missä vilisee koiria melkoisesti, oli siis maalaiskoirilla taas päät pyörällä! Onneksi keli oli kuivaa niin säästyttiin tassupyykiltä. Joskus on pääsiäisenä ollut melkoinen kurasirkus...

Samaisena iltana Nori ja Wilma pääsivät vielä toiseen kyläpaikkaan missä tutustuttiin labbiksiin Kataan ja Mantaan. Tytöt olivat alkuun sitä mieltä ettei tuollaiset yliystävälliset otukset meitä haistele mutta pikku hiljaa alettiin tehdä tuttavuutta. Varsinkin musta pikkuinen Manta, ikää 8 viikkoa, oli alkuun järkytys. Sehän tuli suoraan päin ja halusi leikkiä!! Nori koitti ojentaa pentua ja saikin sen pikkuisen asettumaan. On ne vaan ihania tuollaiset pikkupennut!

Lauantaiaamuna varhain oli vielä hiljaista kun vein koirat läheiseen jääkiekkokaukaloon temmeltämään. Eipähän tarvinnut pelätä että kukaan lähtee omille teilleen kun alueella liikkuu paljon koiria ja jäniksiä. Onnin kanssa ulkoiltiin erikseen ja se sai mellastaa pihassa. Aamupäivällä suunnattiin Wilman kanssa jäähallille näyttelyhulinaan. Oltiin ajoissa paikalla katselemassa uroksia ja Wilma lököili kaikessa rauhassa sylissä. Junnunarttuja oli peräti 16, tuomari ei katsonut ollenkaan liikkeitä porukassa, ainoastaan edestakaiset liikkeet arvostellessaan koiria yksittäin. Wilma esiintyi nätisti Katrin kanssa, kunpa se vielä vähän nostaisi korviaan kehässä. Puolet porukasta sai ERIn, ja Wilma oli yksi niistä!! Kilpailuluokassa ei tullut sijoitusta mutta eipä tuo haitannut, meidän pikkumusta on sentään ERInomainen koira!

Sunnuntaiaamukin aloitettiin riehutuokiolla kaukalossa. Katri oli mukana kameran kanssa ja kuviahan kertyi valtava määrä. Seuraavaksi siirryttiin lammen rantaan kokeilemaan muotokuvien ottamista. Oltaisiin vaan tarvittu lisäkäsiä, on pikkuisen hankala seisottaa yhtä koiraa ja pitää neljä selän takana. Ja tietysti siellä täällä alkoi vilahdella toisia koiranulkoiluttajia... Otettiin myös yhteispotrettia mistä ei meinannut tulla yhtään mitään, koirat vissiin oli sitä mieltä että nyt riitti... Kohta pitikin suunnata Norin kanssa näyttelypaikalle. Muuten ei olisi vielä ollut mikään kiire mutta Maria halusi nähdä myös akitat. Siellä vietettiinkin aikaa koiria katsellen ja vähän ostoksia tehden. Norikin pikku hiljaa rauhoittui ja lopulta käyttäytyi kehässä Marian esittämänä tosi hienosti. Avoimen luokan narttuja oli vain kolme, Nori sai EH:n. Arvostelu oli oikein mukava, ainoastaan turkista oli moitetta. Saas nähdä millaiseksi tuo Norin turkki kehittyy, ensi kuussa olisi seuraavat näyttelyt... Suurin osa paikalla olleista japseista on sukua keskenään ja lopuksi Katri pääsikin taas kuvaamaan porukkaa, mikä olikin melkoinen operaatio kun koiria ei enää tippaakaan kiinnostanut poseeraaminen!

Näyttelyn ja lenkkeilyn jälkeen pakattiin taas porukka autoon ja suunnattiin nokka kotia kohti. Ilma oli tosi lämmin ja kotona huomasikin miten lumet on kadonneet pikavauhtia. Koirat tutkivat tyytyväisinä kotipihan ja vaelsivat avoimesta ovesta sisälle ja ulos, sitten uni maittoikin reissulaisille. Maanantai vietettiinkin enimmäkseen pihahommissa, ja siellähän nelijalkaisia apulaisia ja pallonkantajia riittää. Sain peräti auton ja aitankin siivottua. Vielä olisi ikkunanpesu odottamassa, milloinkohan iskisi kunnon tarmonpuuska?? Sitä odotellessa täytyy varmaan selata kuvia ja alkaa siirtää niitä tännekin!