Huhhui! Aika on hujahtanut eikä koneen ääressä ole paljon ehtinyt istumaan. Tuntuu että aina on joko menossa tai tulossa ja monenlaista hommaa aina odottamassa. Nyt on sentään tilaisuus vähän istua kirjoittelemaan kun olen kotona kahden potilaan kanssa. Lapset on vuoronperään poteneet flunssaa ja Vilin kanssa piti käydä lääkärissäkin ärhäkän kurkunpääntulehduksen takia. Saas nähdä kuinka kauan tässä itse säilyy terveen kirjoissa...

Reilu viikko sitten käytiin kyläilemässä Lotan syntymäkodissa Piian luona. Alkuun Lotta oli vähän hämillään uteliaasta koiraporukasta, paikalla kun oli myös Tarmo-veli ja Sulo. Aikansa porukkaa ihmeteltyään Lotta innostui sentään jahtaamaan äitiään! Hauska oli nähdä toisia koiria ja jutustella pentujen elämästä.

Viimein rohkaistuin, tartuin saksiin ja annoin kyytiä Lotan runsaille korvakarvoilla. Melkoinen tupsukorva meidän neiti olikin! Täytyy pikkuhiljaa valmistautua ensimmäiseen näyttelykoitokseen maaliskuussa ja harjoitella tuota trimmausta. Lotta osaa aika mukavasti kulkea hihnassa ja seisoa sekä maassa että pöydällä, mutta saapa nähdä miten ne hommat sujuu sitten näyttelypaikalla... Koitetaan vielä harjoitella.