Kevään ruskeat nurmikot on jo vihertyneet ja puiden lehdet kasvavat kohinalla. Tuntuu että elämä on siirtynyt suurimmaksi osaksi pihalle. Koirien kanssa on puuhasteltu pihahommissa ja kaivettu myös agilityesteet esiin. On lenkkeilty ja retkeilty keväisestä luonnosta nauttien. Ihme kyllä olen ehtinyt myös lueskella kirjoja, telkkarin katselu taas on aika olematonta. Ja siivous... 

Toukokuun aikana on myös ehtinyt tapahtua monenlaista. Synttäreitä vietettiin tuplasti kun parin päivän sisään kultainen Lilli täytti 10 v ja pikkuinen Onni 4 v. Äitienpäivänä taas aloittivat Maria ja Nori kisauransa Jatin kisoissa. Tuloksena oli kaksi hylkyä kun uudet musta pussi ja metallinen keinu olivat liian kammottavia pikku tytölle. Muuten radat menivätkin yllättävän hienosti! Ohjaus sujui ja Nori jaksoi keskittyä asiaan upeasti, eikä hepuleitakaan iskenyt kesken matkan! Lotta ei päässytkään juoksun takia metsästämään kolmatta nollaa samoissa kisoissa ja nyt onkin pientä taukoa agilitystä muiden suunnitelmien takia, niistä lisää myöhemmin. Niinpä onkin Wilma päässyt tuuraamaan äitiään harkoissa.

 Viime viikolla meillä oli taas synttärisankari kun Nori täytti 3 vuotta. Kyllä tuntuu hassulta että pieni lumipallo on jo noin "aikuinen" ja reipas tyttö! Aprillipäivänä Nori kävi Korpilahdella pyörähtelemässä kehässä ja nappasi varasertin sijoituksella PN2. Katri esitti Norin oikein hienosti vaikka typy meinasi kovasti harjoitella istumista...

Kuulinpa myös että sisko toteutti viimein haaveensa ja osti hevosen. Hambas on samainen kaveri, jolla pääsin viime keäsänä ratsastamaan, ehkäpä nyt myös jatkossakin. Haastetta varmaan riittää pojan kanssa mutta sitähän sisko juuri haluaakin.. Tuossapa vielä kuva viime kesältä.

 Maaliskuu vetelee viimeisiään ja ilmat on muuttuneet melkoisen keväisiksi, mitä nyt silloin tällöin lunta tulee taivaan täydeltä ja pakkanen paukkuu öiseen aikaan. Ensimmäiset kärpäsetkin on heräilleet piiloistaan ja koirat hyppii niiden perässä pitkin seiniä ja ikkunoita, hirmuiset metsästäjät vauhdissa!

Alkuvuodesta sairasteltiin vuoron perään flunssaa, itselläni tauti osoittautui angiinaksi ja lääkekuuri oli tarpeen kun nielu turposi oikein kunnolla. Tähän asti on sentään mahataudilta säästytty (kop, kop) vaikka sitä on ollut runsaasti tarjolla tuolla töissä. Ihmisten perään olikin sitten koirien vuoro köhiä. Kennelyskää on ollut melkoisesti liikkeellä ja niinhän se saapui meillekin... Ensimmäisenä alkoi yskähdellä Wilma ja siitä sitten yksi kerrallaan aina muutamien päivien välein. Onneksi porukka pysyi muuten hyväkuntoisena ja yskäkin meni pikku hiljaa ohi. Ainoastaan Nori selvisi ilman minkäänlaista köhää! Kun mietittiin mistä tartunta tuli niin todennäköisimmin tuotiin se Lotan ja Norin kanssa agikisoista tai sitten Norin kanssa näyttelystä. Kummasti ne pöpöt kulkee ja joku jää kuitenkin välistä!

Helmikuussa siis Katri ja Lotta kisasivat pitkästä aikaa Jyväskylässä ja saivat toisen LUVAn voittotuloksella! Toisella radalla tulikin sitten pari virhettä ja sijoitus putosi kauemmas. Suunnitelmissa oli sitten myös maaliskuun kisat mutta ne jätettiin suosiolla väliin kun Lotta oli vielä toipilaana. Norin kanssa pyörähdettiin hiihtoloman alussa Tuusniemen näyttelyssä. Tuloksena oli EH. Nori esiintyi kehässä kauniisti ilman mitään hötkyilyä. Taisi pikkuneiti olla niin pitkästynyt tylsään näyttelytouhuun ettei viitsinyt sählätä! Saas nähdä milloin starttaavat Marian kanssa agikisoissa, kilpailukirja on hankittuna ja typy mitattu virallisesti miniksi (onneksi, eipä ollut montaa milliä alle rajan). Välillä harkoissa sujuu mainiosti ja sitten vähän takkuaa kun on ollut taukoa, nytkin jäi useita viikkoja väliin juoksujen ja toisten yskän takia. 

Sheltit ei ole aikoihin käyneet näyttelyissä, täytyypä katsella oisiko keväämmällä joku sopiva lähistöllä. Wilma pudottaa rojautti turkkinsa aika täysin tuossa vuodenvaihteen jälkeen ja kasvattelee pikkuhiljaa uutta. Neiti aloitti juoksutkin heti Norin perään, näkyy olevan lyhyempi juoksujen väli kuin toisilla. On siis aika nopea kaikissa liikkeissään tuo meidän Hoopo! 

Kevään myötä on saapunut myös kurakausi, huoh. Käytetään koirien kanssa mahdollisimman paljon noita metsäpolkuja kun siellä vielä on lunta, tosin myös havuja muhkeisiin pöksyihin kerättäväksi... No, aikansa kutakin, kohtahan on jo kesä! Tai vähän ajan päästä, vielä lojuu luistimetkin eteisessä ja eilen vasta kävin hiihtämässä mukavan lenkin vaikka kotitiellä meinaa auton kanssa jumittua kuravelliin. Vähän jännitystä elämään!