Nori

Laumamme lukumäärä on nyt täysi kymppi kun porukkaan liittyi muutama päivä sitten tomera japaninpystykorvatyttö Nori. Vihdoin toteutui Marian haave omasta japanilaissukuisesta kaverista. Pentu on kotiutunut loistavasti! Piha ja talo vallattiin hetkessä, toiset koirat eivät pelottaneet vaan liian tungettelevat nenät saavat ajoittain kipakan äräyksen ja muistutuksen naskalihampaista. Leikki sujuu, ruoka maistuu ja yötkin on sujuneet rauhallisesti. Kolmas yö nukuttiin jo aamuun asti ilman pissireissua.

Onni on innoissaan kun kotiin ilmestyi pikkuinen tyttö leikkikaveriksi. Harmi vaan että pojan riehumista täytyy rajoittaa jalan takia. Ajankuluksi koitetaan kehitellä kaikenlaista aivojumppaa. Kunpa jalka nyt tuosta tervehtyisi niin pääsisi pikkuväki kunnolla leikkimään!

Taas on Onnilla paketti jalassa. Suunnittelin kontrolliajan tilausta kun Onni alkoikin sunnuntai-iltana ontumaan liukastuttuaan lattialla. Seuraavana aamuna se ei enää ollenkaan astunut jalalla, joten heti samana päivänä kuvaukseen. Tukilevy on vääntynyt ja vähän revennyt toiselta sivulta. Nyt annetaan tilanteen rauhoittua paketin kanssa, jalka jää vähän mutkalle...

Leikkauksesta ehti kulua jo viisi viikkoa ja paraneminen näytti etenevän hyvin. Onni käveli ihan normaalisti ja yritti parhaansa mukaan lujahtaa riehumaan. Vahtimista on riittänyt mutta ilmeisesti se on kuitenkin päässyt liikaa hyppimään ja levy on pikku hiljaa antanut periksi.

Nyt ei auta muu kuin hoidella potilasta ja viihdyttää sitä tylsän häkkielämän jaksamiseksi. Onneksi on lomaa niin ehtii kunnolla huomioida myös nuo muut koirat! Ja lähipäivinä on lisää säpinää tiedossa...

Saatiin käyttöön pari kuvaa Lotasta agilityharjoituksissa. Vauhtia näyttää tytöllä riittävän!

Viikonloppuna Lotalla riittikin menoja. Lauantaina osallistuivat Katrin kanssa mätsäriin, jossa tuloksena oli hienosti BIS2. Sunnuntaina tuli äkkilähtö agilityn möllikisoihin, kun meinattiin unohtaa koko juttu. Oltiin kuitenkin ajoissa perillä ja tuloksena mölliradalta tuli hylky. Lotta ehti pyörähtää yhden hypyn ympäri, muuten rata meni ihan hienosti ja Katrikin pysyi vauhdissa mukana. Eli uusia koitoksia odotellaan!

Kevään mittaan on taas ehtinyt tapahtua monenlaista. Ikävin tapaus on ollut Onnin loukkaantuminen vapun jälkeen. Sunnuntaiaamuna päästin koirat tavalliseen tapaan pihalle. Rappusissa kuitenkin tönittiin ja sählättiin niin että porukan keskelle sukeltanut Onni jäi jalkoihin ja siltä katkesi etujalasta molemmat luut. Äänekosken päivystyksessä jalka kuvattiin ja lastoitettiin, kipulääkkeiden kanssa kotiuduttiin odottelemaan leikkauspäivää. Paketti ei Onnin menoa paljon haitannut, siinä oli vahtimista kun pojan mielestä ois ollut helpompi juosta kuin kävellä! Kerran Onni ehti myös purkaa koko hankalan paketin. Odotuspäivinä pojalla ehti olla niin punainen kuin sininenkin jalka.

Leikkaus tehtiin Jyväskylässä ja onnistui hyvin. Nyt on jalassa levy ja kuusi ruuvia. Siitä tulikin arvokas kinttu! Onni oli vaan pikkuisen äkäinen herättyään, yritti purra hoitajaa ja näytti miten kätevästi kauluri nykäistään pois paikaltaan... Punavalkoinen paketti piti saada pysymään paikallaan kaksi viikkoa tikkien poistoon asti. Ja tuli myös tiukka komento estää hyppimiset ja riehumiset. Onni onkin viettänyt suurimman osan ajastaan häkissä, tulikin tarpeeseen vasta hankittu kevythäkki! Kauluri sentään hiukan hillitsi pojan menohaluja mutta tarkkana on saanut olla tuon kengurun kanssa.

Tikkien poiston jälkeen jätettiin jalka ilman pakettia, jotta paraneminen olisi nopeampaa. Nyt meillä onkin oleillut pieni rimppakinttu! Jalka näyttää uskomattoman ohuelta ilman karvoja ja tietysti muutenkin lihakset surkastuneena. Onni on kuitenkin hyvin alkanut käyttää jalkaa ja paraneminen näyttäisi olevan hyvällä mallilla. Nyt kun vaan poika pysyisi jotenkin aloillaan, muutamat sydämentykytykset tuo elohiiri on tosin jo aiheuttanut! Vielä jokunen viikko hiljaiseloa niin sitten helpottaa.

Sairasloman aikana Onni täytti vuoden. Juhlia vietettiin hyvin rauhallisesti! Poseerauskuva onkin nyt paketin kanssa otettu, koitetaan sitten kesällä ottaa kunnon seisomakuva.

Onhan tässä kevään mittaan touhuttu paljon muutakin. Lotan kanssa on käyty muutamissa näyttelyissä vaihtelevalla menestyksellä. Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyssä tulos oli H ison koon ja pään mallin takia. Lahden näyttelyssä tuli sitten EH ja kehuja rakenteesta. Varkaudessa tuli myös EH ja sitten Lappeenrannan ryhmänäyttelyssä pohjanoteerauksena T. Kyllä näkyy olevan monenlaista mielipidettä... Nyt ainakin tiedetään kelle tuomarille ei toiste kannata mennä!

Pääsiäisenä Lotta matkasikin näyttelystä Piian luokse kyläilemään. Hyvin oli Lotta viihtynyt vaikka äiti Ripsa yritti parhaansa mukaan pitää tytärtään kurissa ja nuhteessa. Mocca opetti Lotalle jaloilla läpsimisen jaloa taitoa niin tehokkaasti että Lotta harrasti sitä vielä kotiin tultuaankin. Lilli tosin oli ihmeissään mitä tuo kakara NYT puuhaa! Lotalle teki oikein hyvää olla välillä enemmän tekemisissä muiden kanssa. Nykyään se mielellään tekee tuttavuutta vieraidenkin kanssa.

Talvilomaviikko toi tervetulleen paussin työkiireille ja suurin osa viikosta vietettiinkin reissussa Raaseporin maisemissa. Viti oli mielissään saadessaan kavereita ja erityisesti Onnin kanssa oli hauskaa. Päivien mittaan Lottakin vähensi murinoitaan Vitille. Tosin Karo-kissalle nuoriso murrasi aina kun se näyttäytyi, Lilli ja Milla vain väistävät sitä. Kerran tosin Milla antoi Karolle hatkat kun se meinasi uhkailla Onnia ja Lottaa ahtaassa eteisessä. Sitä kyllä hiukan ihmettelin kun Karo on kuitenkin kunkku kotonaan ja pitää Vitinkin järjestyksessä!

Koirien kanssa ehdittiin tehdä monta metsälenkkiä vaihtelevissa maastoissa. Millakin on nyt ihan mukavassa kunnossa ja jaksaa kulkea toisten kanssa. Onni on aikamoinen sissi kulkemaan, tiukasti pysyi isompien mukana kaikenlaisessa maastossa. Näytti hurjalta kun Onni paineli vauhdilla jyrkkiä rinteitä ylös ja alas, aivan kuin karvainen jalkapallo olisi pomppinut mäkeä alas yli kaikkien risujen! Koirien oli mukava kulkea kun lunta ei ollut kovin paljon. Myyriäkin löytyi sieltä täältä, Viti nitisti lenkeillä muutaman.

Yksi päivä vietettiin lasten kanssa Helsingissä kauppoja kierrellen, matkat tehtiin kätevästi junalla. On kyllä melkoinen työpäivä kulkea tuntikausia kaupunkia ristiin rastiin! Oli oikein mukava palata kuraisesta kaupungista valkoiseen korpeen, syödä maha täyteen herkullista ruokaa ja kävellä metsälenkki hämärtyvässä illassa.

Vielä ennen kotimatkaa ehdittiin ratsastamaankin. Hevoset olivat tallin suurimpia kylmäverisiä, Helbek ja Pisang. Vili ja Katri valitsivat suurimman Helbekin, joka on kuulema osaavissa käsissä todella taitava. Maria ja minä kokeiltiin Pisangia, joka huomasi kyllä ettei selässä istuja ollut aina ajan tasalla... Lapset pärjäsivät hienosti aloittelijoiksi, itsestäni en niin tiedä. No pysyin sentään selässä vaikka ravia mentiin moneen otteeseen, enemmän kuin meinasinkaan. Nimittäin edellä raviin lähtevä Helbek sai myös Pisangin mukaan vauhtiin. Melkoisella pidättelyllä sain joskus vauhdin pysymään käynnissä, ja siitä onkin muistona kipeät lihakset. Kivaa kuitenkin oli!

Kotosalla on taas lunta tullut reilusti lisää. Pelloilla lenkkeily onnistuu enää traktorin tai mönkijän jälkiä pitkin, muuten Onni hukkuu pehmoiseen lumeen. Sinnikkäästi se pomppii hangessa mutta pitemmälti se on liian raskasta menoa. Tänään harjoittelin taas pihassa vuorotellen kaikkien kanssa. Lillin ja Millan kanssa muisteltiin seuraamista ja pysähtymisiä, Lotta ja Onni keskittyivät sivulletuloon ja paikallaoloon. Kaikki pursuivat intoa, hyvä kun nahoissaan pysyivät. Viime aikoina on harjoittelut jääneet vähemmälle, täytyy nyt päivien pidetessä ja kelien lauhtuessa vähän säännöllistää näitä pihatreenejä.

Koirakuvia lomareissusta: